Miksi meillä on hirveä kynnys brändätä ja tulla aidosti esiin?

posted in: Bisneskoulu | 0
Jaa tästä, kiitos!
Share on Facebook
Facebook
Share on LinkedIn
Linkedin
Tweet about this on Twitter
Twitter

Suoraa puhetta brändäämisestä! Miksi se itsensä esiintuominen on vaan niin vaikeaa? Tässä jaksossa puhun siitä miksi se on sitä joskus minulle. Ja mikä brändäämisessä itse asiassa on kaikista tärkeintä niin sinun oman jaksamisesi, henkisen hyvinvoinnin ja toisaalta markkinointisi vuoksi?

 

Kuuntele Bisneskoulun podcastin 2. jakso tästä!

 


Lataa jakso tästä

 

Ilmoittaudu mukaan maksuttomaan Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15.00 >>

 

Jos mieluummin luet jakson sisällön kuin kuuntelet, lue tästä:

Tänään mä halusin puhua brändäämisestä mutta päätinkin puhua siitä miksi se on niin vaikeeta.

Ja jotta en yleistäisi, niin puhun itsestäni. Olen aina ajatellut, että ei ketään kiinnosta minä ja minun kannattaa jakaa vain vinkkejä markkinoinnista ja antaa ohjeita mitä tehdä, mutta se, mitä itse oikeasti teen, niin siitä ei kannata kamalasti puhua.

Eli kuten tosi monella asiantuntijalla, minullakin on ollut tarve esittää, että minulla on nää markkinointiasiantuntemukseen liittyvät asiat hanskassa oman yritykseni kanssa.

Vaikka kuinka tiedän, miten markkinoinnin strategia pitää suunnitella ja toteuttaa, niin en itsekään tee sitä täydellisesti. Läheskään joka kerta. Tosi monesti homma on sellaista adhoc-toimintaa, missä muut ihmiset mun ympärillä menee ihan sekaisin, siis assarit ja projektipäällikkö, et mitä nyt seuraavaks tehdään. Keksin sen lennosta ja sitten tehdään hirveällä aikataululla.

Olen aina tuskaillut sitä, miksi teen kaiken viime tingassa ja hullulla aikataululla. Eräs ystäväni sanoi, että mä olen aina ollut sellainen ja sitä ei voi muuttaa, eikä siitä pidä ottaa paineita.

Koko ajan tulee kuitenkin realistisemmaksi siitä, mihin oma aika ja resurssit riittää. Erityisesti tämän kesän jälkeen, siis jos olet lukenut toiseksi viimeisen blogiartikkelini, tiedät, mitä tänä kesänä tapahtui… olen alkanut antaa vähän enemmän aikaa asioiden toteuttamiselle.

Kaikkihan tuskailemme sen kanssa, että pitäisi olla esillä koko ajan. Tehdä videoita someen ja kirjottaa koko ajan hulluna sisältöä. Vaikka siis rakastaisi kirjoittamista, niin kyllä se työksi muuttuu, jos sisältöä pitää koko ajan tuupata ulos. Koko ajan jotain uutta ja hienoa, nerokasta ja oivaltavaa. 

Erityisesti, jos esilläolo ei ole se juttu, mitä itse tahtoo. Jos haluaa vain tehdä töitä hehkuttamatta itseään niin kovasti. Mutta siihenkin on syy. Syistä olen puhunut paljon jo aiemmin, mutta tässä vielä yksi tärkeimmistä.

Kun ihmiset pääsevät tutustumaan sinuun verkon kautta, he ostavat palveluitasi paljon helpommin. Kynnys ostamiseen laskee todella paljon, kun tietää, kuka toisessa päässä, vaikka sähköpostiosoitetta, on. Mitä avoimempi olet, sen avoimempia myös potentiaaliset asiakkaasi ovat.

Fakta on se, että verkossa on paljon muitakin, jotka haluavat päästä esiin. Miten voi erottua muista alan yrittäjistä tai keksiä jotain kiinnostavampaa?

No se juttu oman osaamisensa ja itsensä brändäämisessä on se, että pitäisi tuoda esiin oma tarinansa. Ja kellään muulla ei ole samaa tarinaa kuin sinulla. Kukaan ei ole sinä. Sinä olet ainutlaatuinen kokonaisuus ja mitä paremmin tuot sen esiin, sen paremmin erotut.

No tekstin tuottaminenhan onnistuu asiantuntijalta, joten siinä ei ole suurta kynnystä. Mutta mitä sitten kun pitäisi julkaista kuvia ja videoita? Siinä nousee esiin se kynnys. Minulla ainakin tulee todella usein se tilanne, että pitäisi keksiä sosiaaliseen mediaan uusia kuvia. Mutta koska olen usein kahdestaan tietokoneen kanssa. Kuvista tulee aina samanlaisia, jos otan siitä kuvan. Onko tukka hyvin? Laitoinko meikkiä aamulla? Olenko jäänyt kotiin tekemään töitä pyjamassa..?

Somekuvat ovat kuitenkin sellaisia, joissa haluaisi näyttää hyvältä. Ei sellaiselta tukka pystyssä pyjamassa, unisena tietokoneella olevasta. Ja jos on vähänkään huonosti nukuttu yö takana, niin johan ihmisetkin huolestuvat, että miten tuo näyttää niin väsyneeltä. Pystyykö se tuottamaan palveluitakaan..?

Ja siksi on sellainen fiilis, että pitäisi vähintään laittaa meikkiä ja hiukset kiinni, jotkut eri vaatteet kuin siinä edellisessä selfiessä… Mutta ei someen pelkkiä selfieitäkään kannata laittaa. Vaan pitäisi julkaista kuvia siitä, kun tekee töitä asiakkaiden kanssa. Mutta jos olet asiantuntija ja teet töitä asiakastapaamisissa, onhan siinä aikamoinen kynnys ottaa yhtäkkiä kamera esiin ja sanoa ”hei otetaan selfie!”.

Minullakin kävi toimistolla yks kurssilainen perjantaina ja juteltiin niin intensiivisesti, ettei muistettu ottaa selfieitä. Monessa kohdassa tuli mieleen, että voi kun olisi nauhoitus päällä, täältä tulee niin tärkeää asiaa!

Esimerkiksi puhuimme siitä, miten tärkeää oman jaksamisen kannalta on se, että tekee sellaisia töitä missä oma sydän on mukana. Että tekee omien arvojen mukaan eikä jonkun muun. Jos tekee vaikka yhteistyötä muiden kanssa ja toiminta olisi kuinka eettistä tahansa, mutta ne ei toimi arvojen mukaan, niin siinä käy sulle itselle huonosti. Jos siis toimit omia arvojasi vastaan, niin voi käydä niin että et pysty katsomaan itseäs peilistä silmiin pidemmällä tähtäimellä.

Muitakin syitä sille voi olla. Siis sille että ei pysty katsomaan peilistä itseään. Jos tuntuu että et riitä ja alat vihata itseäsi niin se on todella vaikeaa. Itselleni kävi niin tänä kesänä. Ja siitä seurasi se, että en pystynyt enää ottamaan selfieitä. Tuntui siltä että niissä ei ole sielua, vaan tyhjät silmät, joista paistaa se todellisuus uupumuksesta ja siitä epätoivosta joka oman jaksamisen kanssa oli tullut.

Eli ei se esilläolo minullekaan aina ole helppoa. Etenkään silloin, jos ei mene hirveän hyvin henkisesti.

Ja siksi olen tajunnut, kuten viime jaksossa sanoin, että jos sinulta puuttuu iloa elämästä, niin et jaksa julkaista somessa mitään sellaista, mikä inspiroisi muitakaan.

Erityisen vaikeaa on brändätä itseään, jos ei oikein tiedä edes itse, kuka on. Ja tämä on iso juttu. Kuka sinä oikeesti olet? Mitä sinä haluat saada aikaan maailmassa? Se että löydät tekemiselle syvemmän merkityksen, se tekee siitä sitäkin arvokkaampaa. Ja sitä enemmän siitä itsekin saa.

Sinun pitäisi jotenkin osata paketoida itsesi, jotta voisit brändätä sitä pakettia. No itsensä paketointi kuulostaa kamalalta… mutta sitä se periaatteessa on. Mutta pitää muistaa, että jos se paketti ei ole aito, niin se vie sinut päin seinää jonkin ajan kuluttua.

Eli jos lähdet rakentaan itsestäsi sellasta brändiä, minkä kanssa et itse ole sinut, eli jos yrität esittää olevasi jotain, mitä et oikeasti arjessa aidosti ole, niin se ajaa sinut loppuun. Sitä voi olla nopeasti vaikea hahmottaa miksi, mutta se ristiriita julkisen imagon ja todellisuuden välillä raastaa sielua.

Ja se minullakin varmasti oli yksi juttu kesällä. Minun oli tosi vaikea hehkuttaa sitä unelmien elämää, joka mulla nyt siis oikeasti on: saan olla vapaa yrittäjä, minulla on ihanat lapset, ihana koti ihanassa paikassa ja saan olla oman aikatauluni herra. Eli se ristiriita mulla tuli kesällä siitä, että en ollut onnellinen. En voinut hyvin, sillä tavalla, kuin unelmien elämässäni olisin halunnut voida. Olin uupunut, enkä halunnut tunnustaa sitä. Ja se että koin itseni epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi, oli ristiriidassa sen kanssa, mitä halusin viestiä markkinoinnissani.

Ja se juuri onkin haaste henkilöbrändin rakentamisessa. Ja brändin markkinoinnissa. Tai itse asiassa MAHDOLLISUUS, sillä se, että voisit lähettää itsestäsi positiivista viestiä maailmalle, niin sun täytyy olla siinä positiivisessa kunnossa. Mikä on ihan huikea juttu. Sillä se tarkoittaa sitä, että meidän yrittäjien täytyy voida hyvin, jotta me voidaan menestyä. Koska se on se ainoa tapa markkinoida: rehellisyys, avoimuus ja aitous.

Ja se on uuden ajan markkinointia. Ei kukaan jaksa katella sellasta hehkutusta koko ajan. Kukaan ei ole täydellinen. Se ei ole uskottavaa! Miksi videot pitäis tehdä jossain hiekkarannalla?? No joo, ei siitä sen enempää. Mutta siis se aitous, rentous, rehellisyys. Ne on ainakin minulle ihan älyttömän tärkeitä juttuja.

Itse en jaksa katsella väkisin tehtyjä feikki-iloisia somejulkaisuja. Sellaiset pystyy bongaamaan aika hyvin. Ihmisten silmistä näkee, eleistä, näkee jos ne eivät ole aitoja. Ja silloin en tietysti tykkää enkä reagoi. Ja jos riittävästi ärsyynnyn, poistun seuraajista.

Eli aitous on tärkeätä niin itsellesi, sielullesi, kuin markkinoinnillesi. Yleisösi arvostaa sitä, jos pystyt olemaan aito oma itsesi verkkokanavissasi.

Ja vaikka se kuulostaa vaikealta, jopa mahdottomalta, niin lopulta se ei ole. Kun pystyy kääntämään itsensä siihen asentoon. Se vaatii sellaisen toimenpiteen, kuin vaihtaisi uunin lämmitysasentoa, tai radiokanavaa, tai ilmalämpöpumpun viilentävästä lämmittäväksi. Nyt vain aivot pitäisi kääntää siihen asentoon, et sinulle on ihan ok puhua mielipiteistäsi yrityksen kanavissa, hehkuttaa ilonhetkiäsi niissä yrityksenkin kanavissa, sen sijaan, että teet sen henkilökohtaisissa profiileissa.

Silti tietysti joku filtteri. Ruokakuvia ei kannata yrityksen kanaviin laittaa, jos et siis ole ravintoneuvoja tai ruokabloggari.

Mutta miten pystyt sitten paketoimaan itsesi aidoksi ja rehelliseksi ja asiantuntevaksi paketiksi. Sinun pitäisi uskaltaa brändätä itsesi epätäydelliseksi. Jos haluat siihen apua, niin tule Bisneskoulun ihan uuteen webinaariin, siis ilmaiseen koulutukseen verkossa torstaina 21.11., jolloin pidän koulutuksen brändäämisestä. Siitä, miten voit aidosti tulla esiin verkossa omana itsenäsi ja erottua massasta, kiinnostaa yleisöäsi ja löytää sellaisia superfaneja, jotka ostaa palveluitasi heti, kun heillä on siihen tarve. Tai joskus vaikkei niin kova tarve olisikaan, he vain haluaa ostaa sinulta jotain.

Ilmoittaudu Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15 tästä >>

Vielä tähän loppuun halusin kertoa, että tiedät ehkä tiedät että Bisneskoulussa on jo vuosia pyörinyt jo kerran uusittu Brändää osaamisesi -workshop, ja että mulla on ollut tarkoitus kirjoittaa kirja aiheesta jo parin vuoden ajan. Jotkut teistä ehkä tietävät, miten nämä kirjaprojektit voivat venyä… no minulle on käynyt juuri niin. Juuri silloin, kun aloitin tätä projektia, henkilökohtainen elämäni alkoi kriisiytyä ja se jäi siihen. Mutta nyt kun oon toipunut ja elämä alkaa tasoittua, niin kirja on noussut tosi vahvasti mieleeni.

Ja koen tässäkin nyt universumin johdatusta. Sille on varmasti ollut syy, että en saanut kirjaa aiemmin tehtyä. En vain ollut valmis siihen. Minulla ei ollut silloin vielä näin vahvasti näitä ajatuksia mitä nyt on. Nyt tiedän tarkalleen millaisen kirjan haluan aiheesta kirjoittaa ja se on nyt taas työn alla. Ja olen siitä kyllä niin innoissani. Ehkä vähitellen alan etsiä kirjalle myös kustantajaa, ja jos sinulla on siihen vinkkiä niin laitathan minulle viestiä anja@bisneskoulu.fi

Ja webinaarissa nähdään!

Jaa tästä, kiitos!
Share on Facebook
Facebook
Share on LinkedIn
Linkedin
Tweet about this on Twitter
Twitter

Mitä ajattelet?

kommentti