Joskus on ihan ok syödä suklaata ja nakkeja

posted in: Bisneskoulu | 0
Jaa tästä, kiitos!
Share on Facebook
Facebook
Share on LinkedIn
Linkedin
Tweet about this on Twitter
Twitter

 

Tervetuloa kuuntelemaan bisneskoulun podcastia! Tällä sivulla pääset kuuntelemaan ensimmäisen jakson, jossa kerron vähän itsestäni ja mitä ajatuksia minulla on oman osaamisen brändäämisestä ja yrittäjänä itsestään huolehtimisesta. (Ja mitä näillä kahdella oikein on yhteistä!?)

Voit kuunnella jakson myös Spotifysta ja iTunesista.

 

Bisneskoulun podcast on jatkoa Mamaonbis podcastille jonka aloitin vuosi sitten marraskuussa 2018. Siihen tein 28 jaksoa, jotka voit vielä kuunnella ja löydät esimerkiksi spotifyista tai mamaonbis.fi:stä.

 

Tutustu Brändää osaamisesi -konsultointiin >>

 

Halusin esitellä itseni tässä ensimmäisessä jaksossa. Olen kahden pienen lapsen äiti ja asumme Helsingissä. Olen toiminut yrittäjänä vuodesta 2008, jolloin perustin mainostoimiston. Bisneskoulun perustin 2015 seitsemän vuoden yrittäjyyden jälkeen ja täällä Bisneskoulussa keskityn kouluttamaan palveluitaan markkinoiville yrittäjille digimarkkinointia.

 

Usein minulta kysytään miksi aikanaan lähdin yrittäjäksi. SIihen on monta syytä mutta iso juttu on vapaus. Kun en päässyt palkkatyössä toteuttamaan omia ideoitani ja halusin vapauden toteuttaa niitä itsenäisesti. En kestänyt palkkatyön rajoituksia, työaikoja, pomoja ja joskus myös ihmisten negatiivisia asenteita työtä kohtaan.

 

Vapaus on minulle niin tärkeää, että nimesin yritykseni Vapaa Markkinointi oy:ksi. Nyt en tee enää mainostoimistotöitä, vaan koulutan yrittäjiä toteuttamaan omaa markkinointiaan. Erityisesti brändäämään osaamistaan ja itseään sekä digitalisoimaan palveluitaan verkkokursseiksi.

 

Missioni on auttaa yrittäjiä löytämään sellainen optimaalinen tilanne, missä töitä ei tarvitse tehdä 24/7 ja kitkuttaa tulojen kanssa. Vaan että töitä voisi tehdä vähemmän, mutta tienata silti enemmän. Että voisi keskittyä siihen, mitä itse rakastaa ja menestyä siinä.

 

Olen itse tehnyt sen digitalisoimalla palveluni, mutta olen myös kantapään kautta testannut omia rajojani ja polttanut itseni loppuun. Mutta olen oppinut vuosien varrella paljon niin yrittäjyydestä kuin itsestäni. Olen saanut paljon aikaan, mutta olen ihan kuten kaikki muutkin, en mikään superihminen. Etsin jatkuvasti keinoja elää sellaista elämää, missä voisi olla kiireetön, onnellinen ja yhteydessä itsensä kanssa. Jossa voisi taloudellisesti elää rauhassa ilman hirveitä paineita.

 

Olen havainnut, että se miten tämä onnistuu liittyy paljolti itsensä brändäämiseen. Siihen, että puhuu omaa totuuttaan, rehellisesti ja avoimesti, on oma itsensä aidosti. Ja läsnä. Läsnä niin itselleen kuin muille. Uskon siihen, että jokainen voi löytää oman tapansa tulla esiin ja näkyväksi verkossa. Että jokaisella on se oma juttu, oma lahja, jota tekemällä menestyy ja jossa voi nousta esiin huippuosaajana.

 

Brändi ei rajaudu vaan siihen omaan asiantuntemukseen, vaan siihen liittyy vahvasti oma persoonallisuus, omat arvot ja missio, miksi tekee sitä mitä tekee. Kun tekee töitä sydämestään, niin se tuo sekä menestystä bisneksessä että onnellisuutta omaan elämään.

 

Mulla on elämässä ollut aikamoisia myllerryksiä jotka huipentui tänä vuonna eroon ja siitä noin puolen vuoden päästä totaaliseen loppuunpalamiseen. Kerroin siitä edellisessä artikkelissa enemmän, aika avoimesti. Mietin pitkään, uskallanko jakaa elämääni. Mutta koska minulle tulee helposti stressi siitä, jos en ole täysin avoin. Ja jos en kerro myös siitä elämän nurjasta puolesta, en ole rehellinen.

 

Toivoin myös, että tarinastani olisi apua muillekin. Ja olihan siitä. Olen saanut paljon palautetta siitä, miten itse asiassa se, että jollain menee koko ajan hyvin ja on tehokas ja tuottaa paljon sisältöä kun itse ei välttämättä jaksa sitä tehdä, tulee ahdistus ja paineita. Joten moni onkin ollut helpottunut siitä tiedosta, että kaikille voi käydä näin.

 

Niin helposti verkossa tuo esiin vain ne positiiviset puolet. Ei halua valittaa, tai jakaa pahaa oloaan muille, itselläni siihen ainakin on iso kynnys. Yrittäjänä helposti ajattelee myös, miten omasta loppuunpalamisesta kertominen vaikuttaa bisnekseen. Ostaako kukaan palveluita sen jälkeen? Mitä jos avoimuus kostautuu jotenkin?

 

Kuten aiemmin olen monesti sanonut, täydellisyys ei ole uskottavaa. Se, että on rehellinen rakentaa luottamusta siihen, että jatkatkin sillä linjalla. Kirjoitinkin blogiin jo muutama vuosi sitten artikkelin brändää itsestäsi epätäydellinen.

 

Kuitenkin verkossa pitää tuntea omat rajansa. Vaikka olisit avoin, niin ole avoin vain sellaisista asioista, joiden kanssa itse olet jo sujut. Koska silloin pystyt esittämään asiat positiivisella sävyllä, eikä niin että lukijalle jää ahdistava tai epämiellyttävä fiilis.

 

Eli negatiivisista asioista voi puhua, mutta niin että pitää mielessään sen, mikä fiilis siitä lukijalle jää. Yrittäjänä sun viestinnässä on tärkeää, että lukija saa sun viestinnästä innostusta, inspiraatiota, ehkä vertaistukea tai toivoa tulevaisuudelle.

 

Hyvää viestintää ei ole epätoivon, ahdistuksen ja vihan levittäminen. Ja näin siis, jos olet itse sujut sen kanssa, mitä sinulle on tapahtunut, niin se näkyy tekstissä, tai missä muodossa asiasi julkaisetkin.

 

Ja siitä aasinsilta sisäiseen hyvinvointiin. Se, että itse voit hyvin henkisesti, on suunnattoman tärkeää onnistuneelle viestinnälle. Brändäykselle. Ja siksi yksi isoin markkinointiteko mitä voit yrityksellesi tehdä on pitää huolta itsestäsi.

 

Uskon, että stabiili tila ei ole hyväksi kenellekään vaan että jatkuvasti pitäisi löytää yhteys itseensä, uudestaan ja uudestaan, sillä kiireessä se katoaa nopeasti. Vauhti lähtee käyntiin ja etenkin ruuhkavuosissa se vie mukanaan helposti.

 

Itse tiedostin toki tänä keväänä, että olen pian törmäämässä seinään. Yrittäessäni välttää sen, ostin ties mitä hyvinvointikursseja ja kokeilin monenlaista hoitoa ja meditointia, mutta niissäkin lähdin suorittamaan. Tein todella tehokkaan aikataulun siihen, miten päivän aikana hoidan itseäni, mutta en kuitenkaan noudattanut sitä. Se tuntui vaan lisäävän tehtävien määrää, ei päinvastoin.

 

Lopulta kaikista tärkeintä olisi ollut vaan pysähtyä. Ottaa tyhjää aikaa. Mutta sitä ei tajua kun on vauhti päällä. Ja siksi sitä ei tule tehtyä ennen kuin on ihan pakko.

 

Kun sitten pysähdyin täysin kesällä, olin usean viikon ilman laitteita, arkea ja suorittamista, pääsin eroon ahdistuksesta. Joten nyt syksyllä olen ollut todella varovainen töiden kanssa, etten lähtisi toteuttamaan kaikkia ideoitani heti. Koko maailmaa ei tarvitse heti saada kuntoon, vaan riittää kun tekee muutaman asian päivässä.

 

Tärkeää on myös tarkastella koko ajan sitä mitä tekee ja miten. Kun sanoin aiemmin, että stabiili tila ei ole hyväksi, niin tarkoitan sillä sitä että jos luulee olevansa nyt valmis henkisessä kehityksessä, eikä tee sen eteen mitään, voi olla että alkaa taantua. Ihan sama juttu kuin osaamisen kanssa. Jos jää liian tyytyväiseksi siihen mitä nyt osaa ja luulee tietävänsä kaiken, niin pian huomaa jääneensä jälkeen.

 

Kuitenkin kohtuu kaikessa. Mistään ei pidä ottaa itselleen liikaa paineita. Hyvinvoinnin edistämisestäkin voi tulla suorittamista, jos sen ottaa liian vakavasti. Lopulta stressi on kuitenkin se pahin juttu, ja jos ruokavalion noudattaminen tai treenaaminen aiheuttaa stressiä, lopeta se. Tai ainakin vähennä.

 

Mikään ei korvaa tyhjää aikaa. Että vaan tuijottaa seinää ja antaa ajatusten tulla ja mennä, antaa aivojen kelata kaikki tapahtunut läpi niin monta kertaa ettei ne enää pyöri mielessä. Ja jos jokin asia pyörii jatkuvasti, niin sille pitää tehdä jotain. Tai jos niille ei voi tehdä mitään, niin pyri päästämään niistä irti.

 

Joskus joitain asioita ei voi muuttaa, ja silloin ne pitää vain hyväksyä. Koskivat ne sitten sua itseä, bisnestä tai muita ihmisiä.

 

Olen huomannut, että tärkeintä on se, että rakastaa itseään. Silloin kun löytyy se aito rakkaus itseä kohtaan, kaikki muukin järjestyy. Silloin haluaa pitää itsestään huolta. En voi itse sanoa löytäneeni sitä vielä ihan täysin, mutta uskon sen olevan ihan kulman takana.

 

En vielä ole saanut kiinni liikunnasta ja syön vähän mitä sattuu, kunhan muistan syödä. Ruokavaliooni kuuluu yhä usein suklaa ja sipsit ja lounas saattaa olla vain voileipä. En harrasta liikuntaa tai siivoa kotia usein, vaan olen todella armollinen itselleni niiden suhteen.

 

Ei haittaa vaikka kotona olisi muutama pölykoira tai jos ruokana välillä olisikin vain nakkeja. Tärkeintä on se, että pidän yllä yhteyttä itseeni ja universumiin. Uskon, että vähitellen kaikki järjestyy. Ei välttämättä juuri sillä tavalla, kuin itse olisin halunnut, tai siinä aikataulussa kuin halusin, mutta mitään sellaista ei tapahdu, mistä en selviäisi.

 

Mutta juuri nyt minulle on syntynyt halu nähdä ihmisiä. Vuodesta 2015 olen toiminut lähinnä tietokoneeni kanssa, virtuaaliassistenttien kanssa. En ole nähnyt paljon ihmisiä livenä enkä ole siis tarjonnut henkilökohtaisia palveluita asiakkailleni vuosiin, joten halusin kokeilla sitä uudelleen.

 

Kaipaan nähdä innostuksen asiakkaan silmissä, kun hän oivaltaa uutta, kun voin todella olla avuksi. Se hetki on jotenkin kullanarvoinen. Muistan sen yhä niiltä ajoilta, kun vielä tarjosin henkilökohtaista konsultointia. Joten otan nyt pienen askeleen taaksepäin tästä digibisneksestä, jota siis tietysti yhä jatkan, ja olen avannut muutamia aikoja kalenteristani henkilökohtaiseen konsultointiin. Löydät linkin tarkempiin tietoihin tästä podcastin yhteydestä bisneskoulun blogista.

 

Seuraavassa jaksossa puhun enemmän brändäämisestä, koska siitä ei koskaan voi puhua liikaa. Vahva brändi on nimittäin puoli myyntiä, ja siksi jokaisen palveluitaan tarjoavan yrittäjän pitäisi kiinnittää aktiivisesti huomiota oman brändin rakentamiseen. Sen oman osaamisen ja persoonan esiintuomiseen. Mutta jatketaan siitä ensi kerralla.

 

Kiitos että olet mukana <3

 

Lue myös ”Brändää itsesi epätäydelliseksi” -artikkeli tästä >>

 

Jaa tästä, kiitos!
Share on Facebook
Facebook
Share on LinkedIn
Linkedin
Tweet about this on Twitter
Twitter

Mitä ajattelet?

kommentti